Legendaarinen suomalainen journalisti Hannu Karpo on kuollut 83 vuoden iässä. Hän menehtyi 18. maaliskuuta äkillisen sairauskohtauksen jälkeen. Uutisen vahvisti hänen poikansa Sampo Karpo, joka julkaisi lyhyen perheen lausunnon ja kiitti ensihoidon henkilökuntaa sekä Meilahden sairaalan tiimiä. Perhe pyysi rauhaa surutyölle.
Karpon kuolema tuli vain päiviä ennen hänen viimeisen televisioesiintymisensä julkaisua. Ylen uudessa Raha-Suomi -dokumenttisarjassa, joka ilmestyi 24. maaliskuuta, hän puhui avoimesti siitä, kuinka oli sairastunut vakavasti vain viikkoja aiemmin. Jaksossa “Kestääkö kassa?” Karpo kertoi kamppailleensa saadakseen apua julkisesta terveydenhuollosta, vaikka oli jättänyt useita kiireellisiä takaisinsoittopyyntöjä.
Hän kuvaili hetkeä yksinkertaisesti:
“Minusta tuli hyvin sairas.”
Hän kertoi soittaneensa hätänumeroon ja saaneensa ilmoituksen, että häneen otettaisiin yhteyttä välittömästi.
“Siitä on nyt viisi viikkoa, kun jätin sen takaisinsoittopyynnön useita kertoja. En ole saanut sitä soittoa vieläkään,”
hän sanoi ohjelmassa.
Lopulta hän kääntyi yksityisen klinikan puoleen, jossa hän vihdoin sai lääkityksen – hänen omien sanojensa mukaan “viikkojen kamppailun” jälkeen.
Samassa haastattelussa Karpo paljasti sairautensa vakavuuden. Hän sanoi tekijöille:
“Puoli sydämestäni on kuollut, ja toinen toimii tuskin ollenkaan.”
Aiemmista haastatteluista, mukaan lukien hänen kommenttinsa vuoden 2020 dokumentissa, tiedetään, että hänen sydänongelmansa ulottuivat vuosikymmenien taakse. Hän mainitsi saaneensa ensimmäisen “pumpputukoksen” jo vuonna 1969 ja käyneensä läpi lukemattomia tutkimuksia vuosien varrella.
Vaikka perhe ei julkisesti täsmentänyt tarkkaa lääketieteellistä termiä, useat lähipiirin lähteet ja raportit kertovat, että Karpo oli pitkään kamppaillut vaikeiden sydänsairauksien kanssa, ja äkillinen kohtaus sopi yhteen sydänkohtauksen tai akuutin sydämen vajaatoiminnan kanssa. Yle, IS ja Iltalehti käyttivät kaikki samaa virallista muotoilua:
“äkillinen sairauskohtaus”.
Karpon viimeiset päivät herättivät hiljaista huolta katsojissa, osittain siksi, että hänen viimeinen haastattelunsa nosti esiin juuri ne terveydenhuollon puutteet, joita hän oli kritisoinut koko uransa ajan. Kirjailija Panu Rajala sanoi Iltalehdelle, että tuntui :
“kuin hän olisi nostanut nyrkkinsä epäoikeudenmukaisuutta vastaan vielä kerran ennen hautaan laskeutumistaan”.
Pitkäaikainen ystävä ja viestintäneuvoja Tauno Äijälä, joka työskenteli Karpon kanssa yli 60 vuotta, muisteli häntä Iltalehdelle miehenä, joka kantoi muiden ihmisten huolia harteillaan.
“Hänellä oli empatiaa ja kyky kantaa läheistensä murheita. Mitä enemmän ihmiseltä voi pyytää?”
hän sanoi.
Myös muilta kollegoilta virtasi muistoja. MTV:n ja Ylen entinen vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila kirjoitti X:ssä, että Karpo “jätti suuren jäljen Suomen mediahistoriaan” ja sai “kansan syvien rivien” luottamuksen. Hän sanoi myös, että Karpo oli “viimeinen oljenkorsi” monille, joilla ei ollut ketään muuta puolellaan.
Hänen viimeiset julkiset valokuvansa otettiin loppuvuodesta 2024 dokumenttielokuvan Tiedustelijat ensi-illassa. Karpo esiintyi nojaten kävelykeppiin, mutta oli yhä selvästi tunnistettavissa. Hän vaihtoi lyhyitä sanoja toimittajien kanssa ja vitsaili haastattelupyynnön yhteydessä:
“Minä puren sinua.”
Nämä kuvat nousivat uudelleen esiin verkossa hänen kuolemansa jälkeen, kun fanit jakoivat niitä muistutuksena hänen terävästä persoonastaan.
Karpon elämäntyö kietoutuu vahvasti ohjelmaan Karpolla on asiaa, jota esitettiin vuosina 1983–2007 ja joka nousi yhdeksi Suomen television vaikutusvaltaisimmista ohjelmista. Sarja antoi äänen tavallisille kansalaisille, jotka kokivat joutuneensa byrokratian rattaissa sorretuiksi, ja monille Karpo oli oikeudenmukaisuuden ja rohkeuden symboli. Kuten hän sanoi STT:n haastattelussa vuonna 2012:
“Olen pyrkinyt puolustamaan tavallisia ihmisiä järjestelmää tai vahvempaa vastaan. Olen ollut tulkki.”
Hän sai urallaan lukuisia palkintoja, kuten kaksi valtion elokuvataiteen palkintoa, valtion tiedonjulkistamispalkinnon ja valtion journalistipalkinnon. Hänet palkittiin myös Kultainen Venla -palkinnolla elämäntyöstään vuonna 2015.
Karposta jäivät jälkeen hänen vaimonsa Kirsi Karpo ja hänen lapsensa. Hänen ensimmäinen vaimonsa, laulaja Raita Karpo, jonka kanssa hänellä oli kaksi lasta, kuoli vuonna 2023. Hänen poikansa Sampo, joka esiintyi isänsä kanssa useissa Karpolla on asiaa -jaksoissa, kertoi aiemmissa haastatteluissa heidän monimutkaisesta mutta syvästä suhteestaan ja kuvaili isäänsä “mieheksi, joka rakasti työtään” ja joka eli elämäänsä täysin omilla ehdoillaan.
Päivinä hänen kuolemansa jälkeen sosiaalinen media täyttyi surunvalitteluista, muistoista ja kiitoksista. Monet, jotka olivat aikoinaan kirjoittaneet Karpolle apua saadakseen, kertoivat hänen työnsä muuttaneen heidän elämänsä. Toiset huomauttivat karusta ironiasta: mies, joka paljasti julkisten järjestelmien epäonnistumisia vuosikymmenien ajan, joutui itse saman tehottomuuden uhriksi loppuaikoinaan.
Silti kollegat ja perhe korostavat, että Karpo kohtasi viimeisen taistelunsa samalla rauhallisella jääräpäisyydellä, joka määritti hänen koko elämänsä. Kuten hän itse sanoi viimeisessä TV-esiintymisessään:
“Panikoiminen on turhaa.”
