Viimeksi päivitetty September 15, 2026 – Kaisa Lehmuslahti
Jarno Sebastian Elg on vuonna 1975 syntynyt suomalainen murhasta tuomittu mies, joka tuli laajalti tunnetuksi vuoden 1998 Hyvinkään paloittelumurhasta. Hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen vuonna 1999, ja hän vietti lähes 17 vuotta vankilassa ennen ehdonalaiseen vapautumistaan helmikuussa 2016. Sen jälkeen Jarno Elg on pysynyt lähes kokonaan poissa julkisuudesta, eikä hänen nykyistä kotiaan, työtään, parisuhdetilannettaan tai perhe-elämäänsä ole pystytty luotettavasti vahvistamaan.
Jarno Elgin tapaus on edelleen yksi Suomen järkyttävimmistä ja puhutuimmista rikostapauksista äärimmäisen väkivallan, satanismiin ja black metaliin liittyneen keskustelun sekä hänen vankilasta vapautumisensa jälkeistä elämää koskevien kysymysten vuoksi.
Jarno Elgin varhainen elämä ja tausta
Jarno Sebastian Elg syntyi Suomessa vuonna 1975. Hänen koulutuksestaan, lapsuudenkodistaan tai varhaisesta työelämästään on julkaistu hyvin vähän luotettavaa tietoa. Suurin osa hänen nuoruudestaan julkisuudessa tunnetuista tiedoista perustuu oikeudenkäyntiraportointiin ja myöhempään suomalaiseen rikosuutisointiin.
Aikalaisraporttien mukaan Elgillä oli jo nuorena vakavia ongelmia alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden kanssa. Hän sai myös psykiatrista hoitoa nuoruusvuosinaan.
Hänen ongelmansa lain kanssa alkoivat jo vuosia ennen Hyvinkään murhaa. Kesäkuussa 1992 Elg oli vielä teini-ikäinen, kun hän oli osallisena pahoinpitelyyn ja tuhopolttoon liittyneissä rikoksissa. Raporteissa hänet yhdistettiin yritykseen sytyttää tuleen keskiaikainen kirkko ja museorakennus Kirkkonummella.
Vähän ennen vuoden 1998 murhaa Elg oli myös osallisena eläinrääkkäystapauksessa tapettuaan oman koiransa.
Myöhemmissä raporteissa tapausta on joskus kuvattu kokeiluksi ennen vakavampaa väkivaltaa, mutta teon tarkkaa motiivia ei ole koskaan selvästi vahvistettu julkisissa asiakirjoissa.
Jarno Elgin perhe ja lapsuus
Jarno Elgin perheestä on saatavilla erittäin vähän luotettavaa tietoa. Hänen vanhempiensa tai mahdollisten sisarustensa henkilöllisyyksiä ei ole laajasti käsitelty vakiintuneessa suomalaisessa mediassa. Myös hänen lapsuutensa perheympäristö ja kotiolot ovat suurelta osin tuntemattomia.
Samoin hänen nykyisestä perheestään on vain vähän vahvistettua tietoa. Mikään luotettava lähde ei ole vahvistanut, että Jarno Elg olisi tällä hetkellä naimisissa, parisuhteessa tai että hänellä olisi lapsia.
Vuoden 1998 rikoksen aikaan 17-vuotias Terhi Johanna Tervashonka kuvattiin Elgin tyttöystäväksi. Ei ole näyttöä siitä, että heidän suhteensa olisi jatkunut myöhempinä vuosina.
Verkkokeskusteluissa on spekuloitu Elgin parisuhteilla ja mahdollisilla sosiaalisen median tileillä, mutta näitä väitteitä ei ole pystytty luotettavasti vahvistamaan.
Miten Jarno Elg ajautui rikoksiin
Jarno Elg oli ollut osallisena vakavissa rikoksissa jo ennen Hyvinkään murhaa. Hänen nuoruusajan rikoshistoriaansa kuului vuoden 1992 tuhopolttoon liittynyt tapaus, ja myöhempi eläinrääkkäysrikos nousi myös merkittäväksi osaksi hänen taustaansa.
Vuoteen 1998 mennessä Elg oli 23-vuotias ja vietti aikaa seurueessa, jossa alkoholi, black metal -musiikki ja kiinnostus satanismiin olivat läsnä.
Marraskuun 20. päivän iltana 1998 Elg oli yhdessä Terhi Johanna Tervashongan, Mika Kristian Riskan, 16-vuotiaan pojan ja 23-vuotiaan miehen kanssa, josta myöhemmin tuli uhri.
Ryhmä joi alkoholia Järvenpäässä ja kuunteli black metal -musiikkia. He vierailivat myös kristillisessä nuorisotilassa, jossa satanismista ja kristinuskosta kerrotaan keskustellun.
Myöhemmin samana yönä he matkustivat Hyvinkäälle ja menivät asuntoon, jossa Elg oleskeli.
Seuraavat tapahtumat tekivät Jarno Elgistä yhden Suomen rikoshistorian pahamaineisimmista nimistä.
Jarno Elgin merkittävimmät rikokset
Hyvinkään paloittelumurha tapahtui marraskuun 20. ja 21. päivän välisenä yönä vuonna 1998.
Asunnossa 23-vuotiasta uhria pahoinpideltiin ja hänet sidottiin ilmastointiteipillä.
Hänen kasvonsa peitettiin, ja hän kuoli lopulta tukehtumiseen. Uhrin kuoleman jälkeen hänen ruumiinsa silvottiin, paloiteltiin ja vietiin pois jätesäiliöissä.
Oikeudenkäyntiaikaisessa uutisoinnissa kuvattiin myös muita ruumiiseen kohdistuneita järkyttäviä tekoja, mukaan lukien väitettyjä kannibalistisia ja seksuaalisia piirteitä. Koska suuri osa alkuperäisestä esitutkinta-aineistosta määrättiin salaiseksi, näihin yksityiskohtaisiin väitteisiin on syytä suhtautua varovasti.
Varmistettuja tosiasioita ovat se, että uhri murhattiin, hänen ruumiinsa silvottiin ja jäännökset vietiin pois teon jälkeen.
Tapaus tuli tunnetuksi Hyvinkään paloittelumurhana, ja sitä kutsuttiin myös kaatopaikkamurhaksi, koska ruumiinosia löydettiin myöhemmin kaatopaikalta.
Satanismista tuli merkittävä osa Jarno Elgiä ympäröinyttä mediahuomiota. Asunnosta kerrotaan löydetyn satanistiseen kuvastoon yhdistettyjä esineitä, ja Elgin uskomukset nousivat osaksi syyttäjän näkemystä ja julkista keskustelua.
Hovioikeus ei kuitenkaan pitänyt satanismia erillisenä perusteena rangaistuksen koventamiselle.
Jarno Elgin tutkinta ja pidätys
Murhatutkinta alkoi sen jälkeen, kun ihmisen jäännöksiä löydettiin Kapulan kaatopaikalta Hyvinkäällä marraskuun 1998 lopulla.
Poliisi löysi ensin osan ihmisen jalasta ja myöhemmin lisää jäännöksiä. Tutkijat käyttivät löydettyjä jäännöksiä ja muuta tietoa uhrin tunnistamiseen, ja DNA-tutkimus vahvisti lopulta hänen henkilöllisyytensä.
Poliisi keskittyi tämän jälkeen ihmisiin, jotka olivat viettäneet uhrin viimeisen illan hänen kanssaan. Epäillyt pidätettiin 8. joulukuuta 1998. Tutkinnanjohtaja Ari Soronen kuvaili myöhemmin Jarno Elgiä aktiiviseksi ja puheliaaksi.
Soronen sanoi myös, että mukana olleet nuoret olivat pohjimmiltaan älykkäitä, mikä osoitti, etteivät tutkijat pitäneet heitä kykenemättöminä ymmärtämään toimintaansa.
Asunnosta löydetty näyttö tuki tutkinnan aikana saatuja kertomuksia.
Vuosia myöhemmin Soronen sanoi Hyvinkään tapauksen olleen yksi hänen pitkän poliisiuransa raaimmista rikoksista.
Jarno Elgin oikeudenkäynti ja tuomio
Hyvinkään murhaoikeudenkäynti alkoi vuonna 1999 ja sai valtavasti mediahuomiota. Myös Jarno Elgin käytös oikeudessa nousi osaksi uutisointia. Hänen kerrottiin tehneen provosoivia eleitä televisiokameroille, mukaan lukien keskisormen näyttäminen ja niin sanottu sarvimerkki.
Hyvinkään käräjäoikeus tuomitsi Jarno Elgin 11. elokuuta 1999 murhasta elinkautiseen vankeuteen. Käräjäoikeus käsitteli myös ryhmään liittynyttä satanismia:
“He olivat vahvasti satanismin vaikutuksen alaisia.”
Tästä kuvauksesta tuli yksi alkuperäiseen oikeudenkäyntiin useimmin liitetyistä ilmauksista.
Helsingin hovioikeus suhtautui asiaan myöhemmin juridisesti rajatummin. Se piti tuomiot ennallaan, mutta ei pitänyt satanismia itsessään merkityksellisenä rikosoikeudellisen vastuun tai rangaistuksen pituuden kannalta.
Toisin sanoen hovioikeuden kanta oli selvä:
“Satanismi itsessään ei ollut peruste rangaistuksen koventamiselle.”
Tämä ero on tärkeä, koska tapausta kuvattiin julkisuudessa usein satanistisena rituaalimurhana, vaikka oikeudellinen rangaistus perustui lopulta itse rikokseen.
Oikeus teki myös merkittävän havainnon Elgin vaikutuksesta ryhmän nuorimpaan henkilöön.
16-vuotias poika vapautettiin syytteistä sen jälkeen, kun oikeus katsoi hänen toimineen Elgin painostuksen alaisena.
“Oikeus katsoi 16-vuotiaan toimineen Elgin painostuksen alaisena.”
Tämä havainto vahvisti kuvaa Elgistä ryhmän keskeisenä henkilönä. Terhi Johanna Tervashonka tuomittiin kahdeksan vuoden ja kuuden kuukauden vankeuteen nuorena ja täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta.
Mika Kristian Riska sai kahden vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeusrangaistuksen sen jälkeen, kun murhasyyte häntä vastaan hylättiin ja hänet tuomittiin lievemmistä rikoksista.
Elg ja Tervashonka valittivat tuomioistaan, mutta Helsingin hovioikeus piti keskeiset tuomiot ennallaan.
He hakivat myöhemmin valituslupaa korkeimpaan oikeuteen, mutta tuomiot jäivät voimaan. Suuri osa alkuperäisestä oikeudenkäyntiaineistosta määrättiin pidettäväksi salassa vuosikymmenten ajan.
Jarno Elgin vankila-aika ja nykytilanne
Jarno Elg vietti lähes 17 vuotta vankilassa. Hänen vankeusaikaansa sisältyi sekä kurinpidollisia ongelmia että merkkejä kuntoutumisesta.
Elokuussa 2011 Elg oli luvallisella vankilalomalla, kun hän joutui väkivaltaiseen tilanteeseen ravintolassa Helsingissä.
Aikalaisraporttien mukaan hän pahoinpiteli kaksi asiakasta ja järjestyksenvalvojan ennen kuin poliisi otti hänet kiinni lähistöltä.
Hänet palautettiin tämän jälkeen suljettuun vankilaosastoon. Elg haki myöhemmin ehdonalaiseen vapauteen, mutta Helsingin hovioikeus hylkäsi hakemuksen kesäkuussa 2012.
Vuoteen 2014 mennessä hänen tilanteensa oli muuttunut. Hän oli suorittanut lukio-opintoja, työskennellyt kokopäiväisesti, saanut valvomattomia poistumislupia ja viettänyt aikaa avolaitoksessa.
Myös hänen työnantajansa antoi myönteisen arvion hänen työasenteestaan ja oma-aloitteisuudestaan. Hovioikeus katsoi Elgin osoittaneen myönteistä kehitystä vankeusaikana.
23.joulukuuta 2014 oikeus hyväksyi hänen ehdonalaisen vapautumisensa. Jarno Elg vapautui 1. helmikuuta 2016 vietettyään lähes 17 vuotta vankilassa.
Jotkin verkkosivustot kuvaavat häntä edelleen ehdonalaisessa vapaudessa olevaksi vuonna 2026, mutta elinkautisesta ehdonalaiseen vapautetun henkilön normaali koeaika Suomessa on kolme vuotta.
Jos mikään ei keskeyttänyt tätä ajanjaksoa, Elgin tavallinen koeaika olisi päättynyt noin helmikuussa 2019. Luotettavaa julkista näyttöä siitä, että hän olisi edelleen tavallisen ehdonalaisvalvonnan piirissä, ei ole.
Vapautumisensa jälkeen Jarno Elg on pysynyt erittäin matalalla profiililla. Hänen nykyistä asuinpaikkaansa, ammattiaan tai työnantajaansa ei ole pystytty luotettavasti vahvistamaan.
Myöskään nykyisestä puolisosta, kumppanista tai lapsista ei ole vahvistettua tietoa. Jarno Elgille kuuluvaa varmennettua julkista Instagram-, Facebook-, TikTok- tai YouTube-tiliä ei ole pystytty osoittamaan.
Myöskään luotettavaa tuoretta haastattelua, jossa hän puhuisi murhasta, vankila-ajastaan tai vapautumisensa jälkeisistä vuosista, ei ole.
Jarno Elgin tapauksen vaikutus uhreihin ja yhteiskuntaan
Hyvinkään murhan suurimman vaikutuksen kokivat uhri ja hänen perheensä. Vuosia myöhemmin uhrin isä Hannu Marttila puhui julkisesti siitä, miksi hänen poikansa jatkoi ajanviettoa ihmisten kanssa, jotka kohtelivat häntä huonosti.
Hänen pohdintansa siirsivät keskustelua satanismista kohti yksinäisyyttä, kiusaamista, haitallisia ystävyyssuhteita ja tarvetta kuulua joukkoon.
Jarno Elgin tapauksella oli myös laajempi vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan. 1990-luvun lopulla huoli satanismista, black metalista, hautausmaiden ilkivallasta ja äärimmäisistä nuorisokulttuureista oli jo kasvussa.
Hyvinkään murhasta tuli yksi tämän aikakauden vahvimmista symboleista. Black metal -muusikot torjuivat jyrkästi yritykset syyttää laajempaa musiikkikulttuuria rikoksesta.
Barathrum-yhtyeen Demonos Sova kuvaili tekijöitä käytännössä “joiksikin hulluiksi” ja katsoi, ettei heidän toimintansa edustanut black metal -kulttuuria.
Myöhemmät tutkijat ja toimittajat ovat tarkastelleet tapausta laajemmasta näkökulmasta. Pelkän satanismin sijaan uudemmassa keskustelussa on tarkasteltu myös päihteiden käyttöä, sosiaalista eristäytymistä, ryhmäpainetta, kiusaamista ja nuorten pahoinvointia.
Tämä laajempi uudelleenarviointi on auttanut pitämään Jarno Elgin tapauksen mukana suomalaisessa true crime -keskustelussa vielä vuosikymmeniä murhan jälkeen.
Jarno Elgin tapauksesta opittavaa
Jarno Elgin tapaus osoittaa, miksi äärimmäistä rikosta ei pitäisi selittää vain yhdellä yksinkertaisella tekijällä.
Satanismi ja black metal hallitsivat suurta osaa alkuperäisestä mediahuomiosta, mutta laajempaan taustaan kuuluivat myös aiempi väkivaltainen käyttäytyminen, päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat, haitalliset ryhmädynamiikat ja sosiaalinen eristäytyminen.
Tapaus osoittaa myös, kuinka pitkäkestoinen vaikutus väkivaltarikoksella voi olla uhrin perheeseen.
Yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin uhrin isä pohti edelleen julkisesti suhteita ja olosuhteita, jotka ympäröivät hänen poikaansa ennen tämän kuolemaa.
Jarno Elgin vankilahistoriasta tuli myös osa laajempaa keskustelua Suomen kuntoutukseen painottuvasta rikosoikeusjärjestelmästä.
Huolimatta siitä, että hän sai elinkautisen tuomion poikkeuksellisen vakavasta murhasta, Elg opiskeli myöhemmin, työskenteli ja eteni vankilajärjestelmässä siihen pisteeseen, että hovioikeus katsoi hänen olevan valmis ehdonalaiseen vapauteen.
Jarno Elg on ollut vankilan ulkopuolella helmikuusta 2016 lähtien ja on suurelta osin kadonnut julkisuudesta.
Vuonna 2026 hänen nykyinen kotinsa, työnsä, parisuhdetilanteensa ja tulevaisuuden suunnitelmansa ovat edelleen tuntemattomia, samalla kun Hyvinkään murhaa käsitellään yhä yhtenä Suomen pahamaineisimmista rikostapauksista.
