Irwin Goodman kuoli sydänkohtaukseen.
Kuolintodistuksessa todettiin, että Goodman, oikealta nimeltään Antti Yrjö Hammarberg, sairasti myös alkavaa sepelvaltimotautia ja hänellä oli veritulppa. Myöhemmät lääkärikommentit huomauttivat, että korvakipu, jota hän koki viimeisinä päivinään, saattoi liittyä heikkoon verenkiertoon ja sydänvaivojen alkuvaiheeseen.
Vahvistuksen antoi Goodmania viimeisellä matkalla saattanut silloinen manageri Tapio Honkanen. Honkanen on useissa haastatteluissa kertonut, että Goodman oli ollut koko Neuvostoliiton kiertueen ajan raittiina, maineestaan huolimatta.
Rakastettu kansantaiteilija kuoli 14. tammikuuta 1991 epätoivoisella automatkalla Viipurista, tuolloin Neuvostoliitossa, kohti Haminan sairaalaa Suomessa. Goodman oli kuollessaan 47-vuotias.
Viimeinen matka
Goodmanin viimeinen konsertti oli 11. tammikuuta 1991 Hotelli Joronjäljessä Joroisissa. Sen jälkeen seurue — Honkanen, kitaristi Pekka ”Devil” Virtanen ja kuljettaja Urpo Illikainen — matkusti Viipuriin. Matkan tarkoituksena oli osallistua harjakaisiin ja ostaa mökkitontteja 40 000 markan käteissummalla.
Suunniteltu esiintyminen ei koskaan toteutunut. Goodman pysytteli enimmäkseen hotellihuoneessaan Hotelli Druzba:ssa, soitti kitaraa, joi pieniä määriä viskiä ja lepäsi. Yönä 13.–14. tammikuuta Honkanen heräsi siihen, että Goodman oli avannut ikkunat pakkasilmaan vedoten hengitysvaikeuksiin. Pian tämän jälkeen hän oksensi ja valitti kovaa rintakipua.
Hotellin henkilökunta neuvoi hakemaan hoitoa Suomesta, ja seurue lähti heti matkaan.
Viivästys rajalla
Vaalimaan rajanylityspaikalla Illikainen ajoi vahingossa rekkakaistalle. Yhteisen kielen puuttuessa neuvostoliittolaiset tullivirkailijat eivät ymmärtäneet hätätilannetta.
”He luulivat häntä vain yhdeksi vodkaturistiksi”, Honkanen kertoi MTV3:n Daa-da daa-da – Syksyn sävel retro -ohjelmassa.
Honkanen yritti saada virkailijan tarkistamaan Goodmanin voinnin, mutta hänet vietiin sen sijaan ruumiintarkastukseen. Viivästys maksoi arvokasta aikaa. Kun he pääsivät Suomen puolelle, Goodmanin hengitys oli epäsäännöllistä ja iho kalpea.
Viimeiset sanat ja yritykset pelastaa
Jäisistä teistä ja pakkasesta huolimatta Illikainen ajoi maksiminopeudella kohti Haminaa. Goodman vaati pitämään ikkunat auki saadakseen ilmaa. Hetkeä ennen perille saapumista hän sanoi viimeiset sanansa:
”Kaasu pohjaan, happi loppuu.”
Haminan sairaalassa henkilökunta aloitti elvytyksen ja sydämen sähköiskut. ”Ritilän läpi näimme, kun he antoivat sähköiskuja”, Honkanen muisteli Ilta-Sanomille. Lääkäri kertoi hetken sydämen lyöneen uudelleen, mutta hetken kuluttua vahvisti:
”Hän on poissa.”
Lääkärilöydökset ja kiista
Virallinen kuolinsyy kirjattiin akuutiksi sydäninfarktiksi, jonka aiheuttivat alkava sepelvaltimotauti ja veritulppa.
Fanien ja ystävien keskuudessa on pitkään keskusteltu, olisiko rajan viivästys voinut maksaa Goodmanin hengen. Irwin: Vuodet (2006) -kirjan toimittaja Ari Lahti totesi:
”Jos hoitoon olisi päästy aiemmin, hän olisi voinut selvitä ensimmäisestä kohtauksesta.”
Virtanen oli eri mieltä Kimmo Miettisen elämäkerrassa Irwin Goodman – Kansan taiteilija:
”Kuolema olisi tullut joka tapauksessa. Kyseessä oli massiivinen sisäinen verenvuoto — rajamiehiä ei voi syyttää.”
Kymmenen päivää aiemmin – ”Olen sinut elämäni kanssa”
Vain kymmenen päivää ennen kuolemaansa Goodman kertoi Seura-lehdelle:
”Jos olisin juonut niin paljon kuin sanotaan viimeisen 30 vuoden aikana, en olisi tässä nyt.”
Hän puhui pilkkimisestä, hiihdosta ja moottorikelkkailusta perheensä kanssa jouluna sekä siitä, miten yksityisklinikka oli todennut hänet ”terveeksi kuin työhevosen”.
Hautajaiset ja perintö
Kolme viikkoa kuolemansa jälkeen Goodman haudattiin Mäntyrinteen hautausmaalle Hämeenkyrössä saman kiven alle kuin hänen äitinsä Kirsti, joka kuoli vuonna 2001. Paikalle saapui tuhansia ihmisiä, ja surunvalitteluja tuli ympäri maan.
Vuonna 2023 Tuomas Marjamäen kirjassa Yhdet eiväli, Irwin paljastui, että Goodmanilla oli kaksi sisarpuolta, joista hän ei todennäköisesti koskaan tiennyt. Toinen heistä otti myöhemmin yhteyttä hänen leskeensä, Riitta Hammarbergiin.
Goodmanin elämästä tehtiin vuonna 2001 elokuva Rentun ruusu. Hänen musiikkinsa — kuten Rentun ruusu, Ei tippa tapa, St. Pauli ja Reeperbahn ja Poing poing poing — on yhä suosittua, ja fanit muistavat häntä joka vuosi 14. tammikuuta julkaisemalla postauksia Instagramissa ja YouTubessa.
