Latelan Laurin hurja remontti ei ole vain remonttiohjelma – se on elävä, hengittävä tarina intohimosta, rakkaudesta ja periksiantamattomuudesta. Se on yksi niistä harvoista sarjoista, jotka eivät vain esittäydy aidonä – se todella on sitä.
Kun Lauri “Late” Huttunen ostaa kirjailija Väinö Linnan entisen kotitilan, hän ei osta pelkkää rakennusta. Hän ostaa historian, tarinan ja kunnianhimoisen unelman, jota harva uskaltaisi edes ajatella. Mukana matkassa on Sari-Anna “Sarkku” Leppänen, jonka kanssa Late on juuri alkanut seurustella. Pariskunta hyppää keskelle elämänsä suurinta urakkaa, kirjaimellisesti rakentaen uuden alun vanhan talon hirsien varaan.
Ei kiiltokuvia, vaan oikeaa elämää
Tämä sarja on kaikkea muuta kuin lavastettua remonttidraamaa. Täällä ei löydy valmiiksi stailattuja nurkkia tai sponsorien överituotteita. On vain Late, Sarkku, kasa rakennusmateriaalia ja tilan historia, joka häilyy jokaisessa nurkassa.
Sarja on rosoinen, meluisa ja hetkittäin kaaottinen – aivan kuten itse elämä. Katsoja ei seuraa vain projektin etenemistä, vaan myös ihmissuhdetta, jossa rakkaus rakentuu samalla kun kylpyhuoneen laatat.
Kolmas kausi: unelmia, stressipiikkejä ja savotta järven rannalla
Kolmannella kaudella Lauri ja Sari-Anna vihdoin muuttavat taloon. Mutta yllätyksettä ei selvitä: yläkertaan ei ole portaita, piha on kärsinyt työmaa-aikojen räjäjäljistä, ja kiire painaa päälle. Samaan aikaan rakennetaan hevostalli, ratsastuskenttä, kukkivia peltoja ja Sari-Annan hevosille oma paratiisi. Laten unelma laiturista toteutuu, mutta ei ilman kommelluksia. Joka jakso tuo tullessaan uuden syöksykäyrän ja nousun.
Arvokkaimmaksi hetkeksi nousee kiinteistövälittäjän vierailu. Tilan arvo on ratkaiseva – jos se ei ole tarpeeksi korkea, parin tulevaisuus horjuu. Arviointipäivästä tulee jakso, jossa hiki ja sydämentykytys kilpailevat keskenään. Onko kaikki se vaiva ollut sen arvoista?
Rätisevää rakkautta ja remonttiriitoja
Late ja Sarkku eivät ole perinteinen tv-pari. He rakastavat toisiaan syvästi, mutta eivät pelkää näyttää myösä kiukun hetkiä. He riitelevät traktorikaupoista, tavaroiden sijoittelusta ja joskus vain väsymyksestä.
Mutta he myös nauravat, halaavat ja tukevat toisiaan silloinkin, kun seinät kirjaimellisesti kaatuvat päälle. He ovat esimerkki siitä, että aidon yhteyden ei tarvitse olla siloteltua.
Historia hengittää seinissä
Väinö Linnan kotitila ei ole vain lavaste. Se on sarjan kolmas päähenkilö. Talon hirsien välistä voi melkein kuulla kirjoituskoneen nakutuksen ja historian havinan. Presidentti Kekkonen on saunonut samassa pihasaunassa.
Laten ja Sarkun projekti ei siis ole vain kodin rakentamista – se on kunnianosoitus suomalaiselle kulttuurille.
Miksi sarja toimii?
Koska se on rehellinen. Koska siinä nähdään tuska, rämmin, repeily ja lopulta onnistumisen riemu. Se on kuin reality-muodossa kerrottu kansansatu, jossa torppari nousee ylvääksi isännäksi – ei pelkällä työllä, vaan myös suurella sydämellä.
Latelan Laurin hurja remontti on muistutus siitä, että kaikkein arvokkain koti ei ole valmis paketti, vaan jotain, jonka eteen nähdään vaivaa, jonka keskellä eletään ja jota rakennetaan pala palalta, rakkaudella. Se on piinkovan todellinen ja kauniisti kaoottinen kunnianosoitus suomalaiselle unelmalle.
