Suomalainen tiedetoimittaja ja tietokirjailija Mikko Pelttari on hiljalleen noussut yhdeksi seuratuimmista äänistä Suomen ilmastokeskustelussa, ja hänen kasvava näkyvyytensä julkisuudessa on tuonut uutta huomiota hänen työlleen, perheelleen ja arvoille, jotka ohjaavat hänen kirjoittamistaan.
Pelttari, joka tunnetaan syvällisistä pohdinnoistaan ilmastosta, yhteiskunnasta ja arjen valinnoista, jatkaa kirjoittamista, luentojen pitämistä ja kirjojen julkaisemista rohkaisten lukijoita tarkastelemaan maailmaa uudella tavalla. Ja hänen näkyvyytensä kasvaessa kasvaa myös kiinnostus hänen henkilökohtaiseen tarinaansa.
Varhaiset vuodet johdattivat hänet journalismiin
Pelttari syntyi vuonna 1983 ja kasvoi kiinnostuneena ideoista enemmän kuin ammateista. Hän on usein sanonut, että filosofia oli se kipinä, joka ohjasi hänet kohti journalismia.
Koulukäynnillä hän kuvaili tätä näin:
“Filosofia ei antanut minulle vastauksia — se opetti minut kysymään parempia kysymyksiä.”
Hänen polkunsa alkoi lukiossa, jossa hän liittyi koululehti Vasaran toimitukseen. Kokemus johti lopulta siihen, että hän opiskeli filosofiaa, journalistiikkaa ja yhteiskuntatieteitä Tampereen yliopistossa.
Valmistuttuaan hän työskenteli radiotoimittajana Radio Moreenissa käsitellen yhteiskunnallisia ja ympäristöaiheita. Sen jälkeen hän toimi filosofisen aikakauslehden niin & näin toimittajana ennen siirtymistään tiedejournalismiin.
Läpimurto ympäristökerronnassa
Hänen uransa merkittävä askel tapahtui vuonna 2011, kun hänestä tuli tiedetoimittaja Helsingin yliopiston Yliopisto-lehdessä, jossa hän työskentelee edelleen.
Pelttari sai nopeasti huomiota tavastaan yhdistää tieteellinen täsmällisyys kulttuurisiin näkökulmiin. Vuonna 2019 hänen ensimmäinen lastenkirjansa “Näkymätön myrsky”, jonka kuvitti hänen puolisonsa Jenna Kunnas, toi ympäristöteemat nuorten lukijoiden ulottuville.
Vaikka jotkut kriitikot pelkäsivät kirjan aiheuttavan lapsille ilmastoahdistusta, monet kehuivat sen rehellisyyttä. Pelttari vastasi rauhallisesti eräässä podcastissa:
“Lapset aistivat jo nyt, että luonto muuttuu. Tarina voi antaa rohkeutta, ei pelkoa.”
Kirja merkitsi Pelttarille porttia laajempaan ilmastokeskusteluun Suomessa.
Iso harppaus ilmastolukutaidon pariin
Vuonna 2021 Pelttari julkaisi tietokirjan:
“Lämpenevä Maa – Ilmastolukutaidon käsikirja”.
Teos tutki, kuinka suomalaiset voivat ymmärtää paremmin ilmastopuhetta, poliittisia viestejä ja tieteellistä tietoa. Kirjasta tuli nopeasti yksi vuoden puhutuimmista ympäristöteoksista.
Instagramissa Pelttari kommentoi kirjasta ja jakoi postauksen:
“Helmet-kirjastojen #aktivistihaaste suosittelee monia hyviä kirjoja, ja pidän itsekin Lämpenevästä Maasta. Se on hyvä kirja, eikä lainkaan vanhentunut.”
Värikäs perhe-elämä, josta tuli valtakunnallinen uutinen
Pelttari asuu kuvittaja Jenna Kunnaksen — rakastetun lastenkirjailija Mauri Kunnaksen tyttären — ja heidän lastensa kanssa Helsingin Hermannin kaupunginosassa.
Heidän kotinsa sai valtakunnallista huomiota esiintyessään ohjelmassa Suomen kaunein koti (MTV3). Tuomaristo kehui sen värikkyyttä, vintagetyyliä ja yllätyksellisiä yksityiskohtia.
Koti sisältää muun muassa:
- kirkkaansinisen taiteella täytetyn makuuhuoneen
- suuren paperimassasta tehdyn Diplodocus-dinosauruksen sängyn yläpuolella
- lastenhuoneen, jonka katosta “kasvaa kukkia”
- 70-vuotiaan nukkekodin, jonka Jenna Kunnaksen isoisä rakensi
Pelttari jakoi Instagramissa erään arjen hetken:
“Ei mennyt ihan putkeen, mutta tässä ollaan ja näin tämä menee.”
Toinen juhlapostaus lämmitti seuraajien mieltä:
“Juhlistamassa maailman kauneinta, lämpimintä, fiksuinta ja rakkainta elämänkumppania @jennakunnas… Aion olla tässä seurassa loppuelämäni! Kiitos!”
Postaus levisi laajasti suomalaisen kirjallisuusväen keskuudessa.
Lasten kasvattaminen ilmastotietoisiksi
Helsingin Sanomien artikkelissa “Vaikutusvaltaiset vanhemmat” (julkaistu tammikuussa 2022) Pelttari ja Kunnas avasivat sitä, miten he pyrkivät kasvattamaan lapsiaan ympäristöarvojen mukaisesti.
He kertoivat välttävänsä muovisia lahjoja, valitsevansa rauhallisia lomia ja rakentavansa arkea, joka ei tunnu loputtomalta suorittamiselta.
Kunnas sanoi haastattelussa:
“Emme halua, että arki näyttäytyy lapsillemme yhtenä suurena uuvuttavana suorituksena.”
Pelttari täydensi:
“Lapset oppivat siitä, mitä teemme, eivät siitä, mitä sanomme.”
Kohtaamassa kritiikkiä
Kun Pelttarin ilmastokirjoittaminen nousi näkyvämmin esiin, jotkut kriitikot syyttivät häntä agendan ajamisesta.
Eräässä suoaiheisessa kouluhankkeessa eräs Twitter-kommentoija kutsui hänen puhettaan:
“Kommunistiseksi propagandaksi.”
Pelttari vastasi myöhemmässä haastattelussa:
“Jos metsistä ja ilmastosta kirjoittaminen tekee minusta agenda-toimittajan, tarvitsemme lisää sellaisia.”
Hänen mukaansa läpinäkyvyys — ei näennäisneutraalius — rakentaa luottamusta journalismiin.
Kirjat, festivaalit ja kasvava vaikutus
Pelttarin tekstiä julkaistaan Apu-lehden, Yliopisto-lehden ja muiden kulttuurijulkaisujen sivuilla. Hän on myös toiminut:
- Tietokirjafestivaali 2023 -raadissa
- Vanhan kirjallisuuden päivien ohjelmatoimikunnassa
Lisäksi hän luennoi kouluissa rohkaisten nuoria toivoon.
Oppilas kysyi häneltä kerran, onko ilmastokriisin keskellä toivoa. Pelttari vastasi:
“Toivo ei ole ennuste — se on vastuu.”
Suomalaisen tietokirjallisuuden tukena vaikeina aikoina
Pelttari on julkisesti tukenut suomenkielistä tietokirjallisuutta ja kustantajia, erityisesti silloin, kun ala on kohdannut taloudellisia vaikeuksia.
Hän jakoi Instagramissa viestin Vastapainon tukemiseksi:
“Suomenkielinen tieto- ja tiedekirjallisuus elää synkkiä aikoja… Tuet sitä, että kriittinen, yhteinen ajattelu jatkuu. Se on tärkeää. Kiitos ❤️”
Seuraajat kiittivät häntä ääneen puhumisesta vaikeana hetkenä suomalaiselle kustannusalalle.
Mitä Mikko Pelttari tekee tällä hetkellä
Pelttari keskittyy tällä hetkellä useisiin uusiin kirjoitusprojekteihin, jotka laajentavat hänen rooliaan Suomen ilmastokeskustelussa. Hän kehittää kirjaa ruoantuotannosta ja toista kirjaa maskuliinisuudesta ja siihen liittyvistä sosiaalisista odotuksista, ja samalla hän jatkaa esseiden kirjoittamista metsistä, biodiversiteetistä ja ilmastokulttuurista.
Näiden pitkäjänteisten hankkeiden ohella hän kirjoittaa edelleen artikkeleita ympäristö- ja tiedejulkaisuihin. Hänen lähestymistapansa on pysynyt samana: tutkiva, rehellinen ja pohdiskeleva.
Kuten hän totesi YouTubessa jaetussa lyhyessä videossa:
“Ilmastosta kirjoittaminen ei ole pelosta — se on hyvän elämän kuvittelemista.”
