Toimittaja ja kirjailija Sonja Saarikoski on tullut laajasti tunnetuksi työstään suurissa suomalaisissa julkaisuissa, terävistä kulttuurihavainnoistaan ja palkitusta tietokirjallisuudestaan. Mutta vaikka hänen ammattielämänsä on julkinen, yksi osa hänen tarinaansa on pysynyt täysin yksityisenä: hänen vanhempansa.
Kaiken saatavilla olevan tiedon perusteella yksi asia on selvä. Heidän henkilöllisyyttään ei ole koskaan paljastettu. Heidän nimiään, taustojaan tai ammattejaan ei ole julkistettu, eikä Sonja ole halunnut puhua heistä haastatteluissa tai julkisissa esiintymisissä. Tämä hiljaisuus on tarkoituksellista. Hänen vanhempansa pitivät elämänsä täysin median ulkopuolella, ja hän on jatkanut tuon rajan kunnioittamista koko uransa ajan.
Saarikoski syntyi 14. syyskuuta 1989 ja kasvoi Itä-Helsingissä. Hän on kuvaillut lapsuuttaan kurinalaiseksi ja taiteelliseksi. ”Soitin selloa koko nuoruuteni”, hän sanoi puhuessaan varhaisista vuosistaan Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa. Vaikka hän jakaa henkilökohtaisia muistoja tuolta ajalta, hän ei mainitse vanhempiaan, vaan pitää tuon osan menneisyydestään suljettuna.
Hänen teini-ikäinen kokemuksensa rippileirillä nousi uudelleen julkiseen keskusteluun sen jälkeen, kun hän kirjoitti laajasti luetun artikkelin Helsingin Sanomiin. Myöhemmin Radio Dein Viikon Debatissa hän pohti tapahtuman tunnevoimakkuutta ja sanoi:
”Kymmenen vuotta myöhemmin ajattelen, että kyse oli psykologiasta, ei Pyhästä Hengestä.”
Seurannut keskustelu nousi valtakunnalliseksi uutiseksi, mutta hän ei koskaan yhdistänyt noita kokemuksia kotielämäänsä tai kasvatukseensa.
Aikuiselämässään yksityisyys on edelleen tärkeää. Hän on naimisissa näyttelijä Janne Reinikaisen kanssa, joka jakoi hääkuvan Instagramissa vuonna 2021 kuvatekstillä:
”Juuri naimisissa” (kuva: Bruno Baer)
Kuva sai onnitteluja tunnetuilta suomalaisilta näyttelijöiltä ja muusikoilta, mutta Sonja ei tuonut yhtäkään perheenjäsentä julkiseen hetkeen.
Ammattimaisesti hän on rakentanut arvostetun uran. Hän on toiminut Imagen, Long Playn ja viimeisimpänä Uusi Juttu -julkaisun toimituspäällikkönä. Hänen tietokirjansa Naisvangit sai Finlandia-ehdokkuuden ja voitti Kanavan palkinnon vuonna 2023. Hänen kirjoitustaan arvostetaan sen syvyyden, selkeyden ja rehellisen suomalaisen yhteiskunnan tarkastelun vuoksi.
Vaikka julkinen kiinnostus hänen taustaansa kohtaan on kasvanut, hän on pysynyt johdonmukaisena. Hän on sanonut, että kotona hän on ”ennen kaikkea äiti ja vaimo”, mutta hän ei ole koskaan puhunut ihmisistä, jotka kasvattivat hänet. Hänen päätöksensä osoittaa selvän rajan hänen julkisen työnsä ja yksityisen perhe-elämänsä välillä.
Lopulta kuva on yksinkertainen. Hän antaa journalisminsa, kirjansa ja julkisen työnsä puhua puolestaan — samalla kun hänen vanhempiensa tarina pysyy juuri siellä, minne hän on päättänyt sen jättää: täysin yksityisenä.
