Tauno Veikko Pasanen muistetaan Suomessa miehenä, joka oli yhden kansakunnan historian synkimmistä luvuista taustalla. Maaliskuussa 1969 hän ampui ja tappoi neljä poliisia Korppisen kylässä, Pihtiputaalla. Vuosikymmeniä myöhemmin, vuonna 1996, hän kuristi ex-vaimonsa kuoliaaksi. Hänen väkivaltaiset tekonsa, joita ruokkivat alkoholi ja henkilökohtainen epätoivo, jättivät arpia, jotka eivät koskaan täysin parantuneet suomalaisessa yhteiskunnassa. Pasanen kuoli 20. elokuuta 2025, 91 vuoden iässä, viettäen viimeiset vuotensa hiljaisesti vanhainkodissa.
Varhainen elämä ja vaikeudet
Pasanen syntyi 19. huhtikuuta 1934 Pihtiputaalla, Keski-Suomessa. Hän työskenteli pienviljelijänä, tehden metsätöitä ja ojankaivuutöitä, mutta kamppaili velkojen ja köyhyyden kanssa. Hän meni naimisiin Liisan kanssa vuonna 1955, ja yhdessä he kasvattivat neljä lasta.
Alkoholi oli kuitenkin jatkuva osa elämää. Pasanen itse myönsi kerran oikeudessa, että hän oli ”aloittanut juomisen kymmenvuotiaana” ja että myöhemmin elämässään ”ajattelin jopa itsemurhaa juomisen takia. En enää pystynyt hallitsemaan sitä.”
Naapurit kuvasivat häntä ahkeraksi selvin päin, mutta arvaamattomaksi ja väkivaltaiseksi humalassa.
Päivä, joka järkytti Suomea
7.maaliskuuta 1969, luminen iltapäivä Pihtiputaalla muuttui yhdeksi Suomen historian synkimmistä päivistä. Poliisi kutsuttiin Pasasen kotiin sen jälkeen, kun hän oli riidellyt vaimonsa kanssa ja ajanut perheensä ulos. Neljä poliisia — ylikonstaapeli Veikko Riihimäki (53), nuoremmat konstaapelit Mauno Poikkimäki (31) ja Onni Saastamoinen (37) sekä konstaapeli Pentti Turpeinen (33) — saapuivat rauhoittamaan tilannetta.
Sen sijaan Pasanen avasi minuutissa tulen 7×33 mm metsästyskiväärillä. Tutkintaraporttien mukaan hän ampui jopa joitain laukauksia teloitustyyliin lähietäisyydeltä. Todistajat muistivat myöhemmin, kuinka hän käveli naapurin taloon ja sanoi rauhallisesti:
”Kutsu poliisi hakemaan ne ruumiit pois. Siellä makaa neljä.”
Hänen veren alkoholipitoisuutensa mitattiin 1,2 promilleksi.
Veriteko järkytti koko kansaa. Liput laskettiin puolitankoon, eikä Suomi ollut koskaan aiemmin todistanut niin monen poliisin tappamista kerralla.
Oikeudenkäynti, tuomio ja keskustelu
Huhtikuussa 1969 Pasanen esiintyi Pihtiputaan käräjätalossa. Hänet tuomittiin elinkautiseen kuritushuoneeseen. Puolustus oli vaatinut mielentilatutkimusta, mutta oikeus katsoi hänen olleen rikosoikeudellisesti vastuussa.
Tapaus herätti keskustelua poliisin turvallisuudesta ja varautumisesta. Kuten eräs poliisi myöhemmin totesi:
”Me luotimme Pasaseen, koska tunsimme hänet. Emme olisi voineet arvata, että hän oli niin sekaisin.”
Vankila ja presidentin armahdus
Vuosien aikana sekä Pasanen että hänen sukulaisensa anoivat toistuvasti armahdusta. Presidentti Urho Kekkonen kieltäytyi, mutta vuonna 1982 presidentti Mauno Koivisto myönsi armahduksen.
Yleisön reaktiot jakautuivat. Eräs elokuvakriitikko totesi tuolloin:
” Kun on nähnyt elokuvan Kahdeksan surmanluotia, tuskin kukaan ajattelee Pasasta enää vain murhaajana, vaan ennemminkin olosuhteiden murtamana miehenä.”
Elokuva “Kahdeksan surmanluotia”
Ohjaaja Mikko Niskanen muutti tragedian klassiseksi vuonna 1972 valmistuneeksi televisioelokuvaksi Kahdeksan surmanluotia. Niskanen näytteli pääroolia itse ja käytti oikeaa hautajaiskuvaa surmatuista poliiseista.
Kun Pasaselle näytettiin elokuva Turun mielisairaalassa, hän myönsi:
”Tämä on niin totta, että se saa minut sekä nauramaan että itkemään. Se oli kuin sieluni olisi revitty valkokankaalle.”
Elokuva muutti yleistä mielipidettä. Pasasta alettiin nähdä vähemmän hirviönä ja enemmän maaseudun köyhyyden, alkoholismin ja epätoivon uhrina.
Ex-vaimon murha vuonna 1996
Vapautumisensa jälkeen tragedia iski uudelleen. 24. elokuuta 1996 Pasanen kuristi ex-vaimonsa Liisan hengiltä raskaan juomisen jälkeen Riihimäellä. Hän kertoi myöhemmin tutkijoille, ettei muistanut tekoa, vaikka se seurasi riitaa rahasta.
Hänen veren alkoholipitoisuutensa oli 2,4 promillea. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus julisti hänen olleen alentuneesti syyntakeinen. Syyttäjä kritisoi tätä voimakkaasti:
”Alkoholia ei pitäisi käyttää lieventävänä tekijänä näin vakavassa rikoksessa.”
Vuonna 1997 Pasanen tuomittiin seitsemäksi vuodeksi tapon takia. Hän pääsi ehdonalaiseen helmikuussa 2000.
Lesket ja jäljelle jääneet perheet
Surmattujen poliisien perheille haavat eivät koskaan parantuneet. Konstaapeli Pentti Turpeisen leski Riitta Turpeinen muisteli haastattelussa Ilta-Sanomille:
” Keitto, jonka olin valmistanut Pentille, jäi liedelle kahdeksi viikoksi. Sitä ei koskaan syöty.”
Hän lisäsi myöhemmin:
” Jos voisimme vihdoin unohtaa tämän nyt, 50 vuoden kärsimyksen jälkeen, se olisi helpompaa. Mutta en koskaan täysin anna anteeksi.”
Myöhempi elämä ja kuolema
Ehdonalaisensa jälkeen Pasanen eli hiljaisesti Riihimäellä. Hän vältteli haastatteluja, kertoen toimittajille luvanneensa lapsilleen olla puhumatta julkisesti enää.
Hän vietti viimeiset vuotensa vanhainkodissa, harvoin nähtynä julkisuudessa. 20. elokuuta 2025 suomalainen media vahvisti, että Tauno Pasanen oli kuollut 91 vuoden iässä. Kuten eräs muistokirjoitus totesi:
”Hänen nimensä on ikuisesti kaiverrettu Suomen rikoshistoriaan, alkoholin ruokkiman väkivallan ja perheenisän ja tappajan välisen hauraan rajan symbolina.”
